Suomalaiset ovat maailman ahkerimpia kahvin kulutuksessa, sillä juomme keskimäärin viisi kupillista kahvia päivisin. Kahvinkeitin on lähes jokaisen kodin vakiovaruste ja se porisee pitkin päivää myös monilla työpaikoilla. Kahvin juominen on suomalaisille sosiaalinen tapahtuma, sillä vieraille keitetään usein kahvit ja heitä kestitään suomalaisittain sanottuna kahvipöydässä. Kahvia tarjotaan niin huoltoaseman kuppilassa kuin myös hienommissa kahviloissa, eikä juoman laaduksi kelpaa suomalasille mikä vaan – kahvikansa tuntee makunsa.

Siellä missä kahvi kasvaa

Kahvia viljellään noin 60 eri maassa, joista tärkeimpiä kahvintuottajia ovat Brasilia, Vietnam, Kolumbia, Indonesia ja Intia. Niiden tuotanto kattaa koko maailman tuotannosta lähes 70 %. Iso osa kahvista tulee pientiloilta ja elantonsa kahvintuotannosta saa maailmassa noin 26 miljoonaa ihmistä. Kyseessä on siis merkittävä ala, jonka tuotantoon on alettu kiinnittää yhä enemmin huomiota.

Ongelmia edessä

Kahvin ystävät saivat taatusti sumpit väärään kurkkuunsa, kun jokin aika sitten uutisoitiin kahvintuotannon olevan vaarassa. Ilmastonmuutos vaikuttaa nimittäin kahvin tuotantoon kahdella eri tavalla, eivätkä nämä vaikutukset ole positiivisia:

  • Kahvipensaille sopiva viljelysmaa tulee vähenemään kun keskilämpötilat nousevat ja sademäärät vähenevät. Kahvintuottajamaissa ollaan huolestuneita ilmastonmuutoksesta, sillä sen vaikutukset näkyvät jo. Tuotannon arvioidaan siirtyvän tulevaisuudessa kauemmas päiväntasaajalta vuoristoisemmille alueille.
  • Lämpenevä ilmasto tuo mukanaan kahvitaudit, joihin on jo törmätty. Ne ovat ongelmaisia kahvintuottajamaissa, joista monet ovat edelleen kehittyviä maita ja suuret tuotannon menetykset ovat niille raskaita. Kahvitaudit pystyvät usein muuntautumaan uusissa olosuhteissa ja taistelu niitä vastaan on hankalaa.

Vuoteen 2050 kahvisadon arvioidaan puolittuvan. Tämä tulee vaikuttamaan kahvin hintatasoon ja siitä saattaa tulla luksustuote, johon vain joillakin on varaa. Kahvikupponen ei olisikaan enää kaikkien oikeus, vaan siitä maksettava hinta saattaa kihota korkealle, ellei tuotannon kehittämiseen keksitä järeitä ratkaisuja.

Kahvintuotannon ongelmiin voidaan laskea myös alkutuotantotilojen työolosuhteet, joiden valvominen esimerkiksi Suomesta käsin on vaikeaa. Kuluttajat ovat aiempaa tietoisempia maailman kaupan epäkohdista ja moni valitseekin kaupassa mielellään sertifioidun kahvin. Sertifiointijärjestelmä pyrkii valvomaan esimerkiksi biodiveristeettiä, työntekijöiden oloja ja palkkoja, viljelyn luonnonmukaisuutta ja ilmastoystävällisyyttä. Useilla sertifioiduilla tiloillakin on kuitenkin törmätty ongelmiin, joista yleisin on liian alhainen palkkaus ja tietyissä maissa myös lapsityövoima. Kahvin juomista ei kuitenkaan kannata lopettaa protestina, sillä se tarjoaa monille elinkeinon ja yritykset sertifiointijärjestelmän parantamiseksi vievät kehitystä parempaan suuntaan.

Pavut maailmalta, tuotanto Suomessa

Monissa maissa kahvi kuuluu tiettyyn tilanteeseen, kuten jälkiruuaksi, mutta Suomessa kahvi kulkee mukana koko päivän. Siitä ehkä johtuukin suomalaisten viehtymys vaaleaan, pehmeään paahtoon. Yleisellä tasolla suomalaiset vierastavat liian vahvoja makuja mutta toisaalta globalisaatio on tuonut kauppojen ja kahviloiden hyllyille uusia kahvilaatuja, joilla on myös kannattajajoukkonsa. Tarjolla onkin yhä enemmin valikoimaa eikä vain marketin yhtä ja samaa tarjouskahvia.

Kahvi saapuu suomeen papuina alkutuotantomaasta, suomalaiset paahtimot jauhavat, seostavat, paahtavat ja pussittavat tuotteen asiakkaille. Suomen kahvimarkkinoiden suurimmat paahtimot ovat Gustav Paulig, Meira, Arvid Nordquist ja Löfbergs Lila. Osa maahan tulevista pavuista saapuu kuivattuina, kun taas tietyiltä alueilta se tuodaan märkätuotantona. Joiltakin alueilta kuten Itä-Afrikasta Suomeen tuodaan todella voimakasta kahvia, joka sekoitetaan mausteeksi miedomman laadun sekaan.

Seosten valmistus on suomalaisten paahtimoiden alaa. Niillä työskentelevät kahvin asiantuntijat tuntevat paikallisen maun ja kaikki laadut halutaan testata suomalaiseen veteen, jossa kahvi saa oman arominsa. Kahvi kulkee monen testauksen läpi ennen kuin se tavoittaa suomalaisen kahvinkuluttajan. Kupilliseen kahvia tarvitaan siis lukemattomia välikäsiä ja moneen kahvikuppiin on käytetty kahvinpapuja eri tiloilta ja eri maista ennen kuin toteutus on vastannut suomalaisille sopivaa makua.